8.2. Petri-poni etsii uutta kotia.

Laitetaanpa tännekin, että ex-asukkimme, russruuna Petri etsii uutta, hyvää kotia. Petri on taatusti hyvin pidetty poni, joka sopii jo vähän enemmän ratsastaneen pikkuihmisen kaveriksi. 14 -vuotias, kiltti ja reipas, ei ihan aran ratsastajan poni. Hyppää, menee koulua ja voi maastoilla. Toimiva käsitellessä, helppo kengittää, madottaa yms. sk.122 cm. Yhteystietoja saa tästä pyytämällä. Lunta tulee taas lisää. Muutama hieno, aurinkoinen päivä oli pitkästä aikaa, mutta nyt aamu valkeni taas lisälumisena. Sitä alkaa jo olemaan varsin tarpeeksi. Ehkä eniten haittaa se tekee aitauksille, nauhat roikkuvat sen painosta ja myös madaltuvat vähitellen, hevosen näkökulmasta. Kentälle ja pikkuradalle on saatu kyllä taas hyvä pohja lumen ansiosta, tänään pitänee taas aurata. Viggo on palautunut työelämään, kaksi kaksijalkaista kaveria ovat käyneet vuorotellen hoitamassa ja ratsastamassa. Tuntuu isoruuna tykkäävän, sillä on niin mukavan positiivinen asenne melkein kaikkeen. Myös säntillisyyttä on saatu ratsastuksen tiimoilta kun Equi Teamin Tea on käynyt pitämässä tunteja. Amirin kanssa ollaan myös oltu mukana. Amir sai myös nauttia Suvi Laurin käsittelystä, kipukohtia ei löytynyt mutta pientä kireyttä selässä oli. Oli kovasti tyytväisen oloinen hieronnan jälkeen, tarhassa piehtaroi ja hiukan irroittelikin.

Tean opeista saadaan kuitenkin paljon kokoajan apua rehelliseen takaosan- ja selänkäyttöön, jotta saadaan kireys pysymään poissa. Hieronta varmasti silti tulee kuulumaan Amin ajoittaisiin hoitotoimenpiteisiin.

Ponit etsivät vielä omia kaksijalkaisia kavereitaan, toivotaan että Viggon tavoin nekin löytävät omansa. Haastetta tuo niiden pieni koko, joka ratsastajalta vaatii samaa mutta myös jo vähän taitojakin, sen verran "työmotivaatioituneita" nämä kaksi ovat. :) Tai myös jo vähän vanhempi ja isompikin kaveri kävisi, ajaen lenkkikaveriksi. Etsintä jatkuu. Mikäli tiedät jonkun reippaan mutta rauhallisen ponistelijan, jolla ponikaverin paikka olisi vielä auki, vinkkaa ystävää laittamaan meille vaikka postia tästä.

30.1. Kevättä odotellessa..

Arki palautunee pikkuhiljaa, vaikka pieni, iso osa sitä puuttuukin. Eläimillä tuntuu olevan kadehdittava taito elää eteenpäin. Ne eivät paljon tunnu miettivän eilistä eikä murehdi huomista. Tosin eipä niiden tarvi suunnitella tulevaisuutta eikä kantaa vastuuta, ehkä se auttaa huolettoman elämän elämisessä.

Hepsistiimiin liittyi uusia tuttavuuksia, kun Viggo tositarkoituksella haki kaksijalkaisia kavereita, rapsuttelemaan ja ratsastelemaan. Katsotaan muodostuuko tästä pitkäkestoinen "kavioliittokaveruus". Mukavaa, saadaan Amin kanssa lenkeillekin seuraa. Ami on ollut nyt reilu 4kk:tta tiimissä, tuntuu että jo kauan. Se oli selvästi se puuttuva pala, joka on nyt paikoillaa.

Kevättä odotellessa...

21.1. Iso ikävä..

Kovasti tuntuu tullut vuosi jo heti alkuunsa koettelevan, surua ja murhetta luopumisen muodossa tuntuu olevan, ei edes uskoa vielä todeksi kaikkea tapahtunutta osaa.

Meille niin kovin rakas pieni karvakorva Nipsu, joka oli ihan täysillä elämässä kiinni, leikki Taran kanssa, vohki sen leluja ja hyppi tassut ojossa aina iloisena kotiin tulevia tervehtimässä, aivan varoittamatta jätti meidät maalliselle taipaleelle keskenämme. Meillä on ihan hirmuinen ikävä, eikä vielä edes ymmärrä että pientä tuulitukkaa ei enää ole syliin otettavaksi, rutistettavaksi.

Luopumisen lohduton suru on se kurja puoli myös rakkaiden karvakorvienkin kanssa, jolta ei voi välttyä ja joka vain on hyväksyttävä, ajan kanssa. Vielä ei pysty oikein ajattelemaan, mutta jahka aika vähän kuluu, ikävä ja suru tasoittuu. Nipsu elää muistoissamme, kaksi tassullista lohduttaa.

Vahdi Nipsu Niperteemus meitä pilvenreunalta, nähdään sateenkaarisillalla!

6.1.2011. Uusi vuosi

Uusi vuosi polkaistu käyntiin, varsin lumisissa merkeissä. Lunta on tullut jo koko talven tarpeiksi, saisi jo vaikka ihan riittää. Tosin pelloille on muodostunut varsin hyvät hankitreenimahdollisuudet, toivotaan ettei tulevan viikon vesisade-ennustukset pidä paikkaansa ja saadaan pitää hanget ja lumi. Aitaukset on vaatineet myös omat hommansa, alkavat madaltua uhkaavasti sekä poneja varten olevia alanauhoja on saatu kaivaa esiin erään jos toisenkin kerran. Onneksi sähköt vielä kulkee siinä tuo talvinauhakeksintö on kokolailla verraton.

Joulu ja vuodenvaihde meni normimerkeissä, uuden vuoden raketit aiheuttivat pientä päänvaivaa lähinnä Amirille joka hermostui yllättävän paljon. Paukuttelu alkoi jälleen melko aikaisin ja vaikka hevoset pääsivät sisälle vähän aikaistetusti, ei pikkuruuna saanut oikein rauhaa, radiosta ja yövaloista huolimatta. Meinasi seinänaapuri Viggokin vallan hermostua kun vieruskarsinassa oli levoton tunnelma. Meillä ei onneksi muut eläimet juurikaan raketeista välitä, ehkei Amirkaan enää ensivuonna kun on kunnolla kotiutunut.

Reipasta 2011-vuotta niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin!

21.12. Joulunaikaa kaikille!

Kiitos kaunis taas kaikista ihanista joulukorteista, joita saimme. Me olemme olleet tylsiä jo useamman vuoden, emmekä ole enää lähettäneet oikeita joulukortteja. Meillä tuo joulu tuppaa tällä hetkellä olemaan lähes tavallinen päivä muiden päivien joukossa ja jouluiset asiat helposti ikäänkuin unohtuvat. Joulunajan Lumiukko on kuitenkin jokajouluinen traditio, joka pitää katsoa. ;)

Toivotamme kaikille tutuille ja tuntemattomille, neli- ja kaksijalkaisille, joulupukiksi naamioituneen Nipsun merkeissä oikein rauhallista ja mukavaa joulunaikaa!

29.11. Kylmä!

-21°C tänään aamulla, kipakat talven pakkaset tulivat jotenkin vähän ennenaikojaan. Vaatteita ja loimia saa pukea, Amilla on aika lyhyt karva talvellakin, joten pukea pitää. Onneksi on hyviä loimia jo saatavilla. Ostettiin myös hyvä "kokoheijastinloimi" Amillekin maastoiluihin, sellainen joka Riigallekin hankittiin, piti nyt vain vaihtaa pienempään kokoon. Alkaa näkyvyys olla hyvä, kun molemmilla on kunnon heijastintakit päällä. Sitä ei varmaan moni tule ajatelleeksi miten ratsukko "maastoutuu" tummissa väreissä tummaan maisemaan. Talvella ehkä erottuu vähän paremmin, paitsi jos on valkoinen ratsu. :) Heijastimet ja heijastinvaatteet kuitenkin takaavat hyvän näkyvyyden ja niitäkin saa jo vaikka minkälaisia hyviä. Mieluummin ollaan näkösällä, jotta autoilijoilla on hyvä mahdollisuus sitten hiljennellä ja varoa.

Pikkuponit saavat kasvattaa talvikarvan, ovat jo aloittaneet vaikka kuinka loimittelee. Ei tarvi ihan koko talvea paketoida ulos ja sisälle kun treenit on nyt kuitenkin talveksi keventyneet ja ilmat tuntuu olevan kylmiä, eivät hikoilekaan samaan malliin kuin syksyllä. Keväällä sitten taas napataan karvat pois toisen kerran. Se on hienoa kun shettiskoossakin saa jo kunnon takkeja, tosin ei oikein täältä kotomaasta mutta edes ulkomailta. Ehkä joskus vielä täältä Suomestakin. Kaikkia ei jaksa pakkanen häiritä, Tarassa tuntuu riittävän virtaa. Sen kun jotenkin saisi hyödynnettyä vaikka lämmitykseen... ;)

 

24.11. Kuivaa ja valkoista!

Ja taas on aikaa kulunut edellisestä, ilmatkin ihan muuttuneet. Parhaillaan nimittäin pyryttää lunta, melkoisenkin talvisella meiningillä. Piristävää toki oli, kun lunta tuli ja paikat vähän kuivuivat, mutta ehkäpä tämänkaltainen myräkkä olisi voinut jäädä tulematta. No, päästään pian aloittelemaan hankitreenejä... Vanha lankkutarha, joka yli 10v. jaksoi pystyssä pysyä, siirtyi historiaan ja uusi vastaavanlainen pystyttyi juuri viimehetkillä, päivä ennen valkoista maata. Amir saa siellä patsastella, hiukan siinä tuntuu olevan Houdinin vikaa, joten hyvä että vähän vankempikin tarha löytyy...

Hepat pääsivät vähän kevyemmällä talvenaloituksella, tilsakelit tekivät kiusaa, mutta nyt sekin asia on jo tilsakumien avulla korjattu. Amir-raukka sekosi takajalkojensa kanssa tarhassa ja polkaisi ruununrajalle haavan, toivottavasti paranee nopeaan eikä aiheuta murheita sen enempiä.

Hepsiksen ylijäämätavaralle haetaan uusia käyttäjiä hauskalla uudella tavalla, nettikaupan kautta. Olisikohan tavaran uudelleen sijoitus kätevämpää noin, ainakin jokunen loimi on jo löytänyt uuden kodin. :)

4.11. Märkää ja pimeää...

Aikaa on taas vierähtänyt, syksy on läsnä päivä päivältä enemmän, märkää ja pimeää. Päivien lyhentyminen harmittaa, valoisa aika, jonka ulkona ehtii viettämään, on tavattoman lyhyt. Vettä on ripotellut sen verran että kenttä ja peltolenkki alkaa olemaan jo turhan pehmeitä. Toivoa sopii, että ilma kuivuu ja pikkuhiljaa valkoinen talvi alkaa tehdä tuloaan.

Amir tuntuu kokoajan enemmän ja enemmän omalta asukiltamme. Vielä on paljon selästä käsin töitä, alku aina hankalaa, mutta pikkuruunan kanssa on kiva tehdä töitä. Sen suuri huumorintajuinen persoona tulee tutummaksi joka päivä, pieni pilke silmäkulmassa sillä tuntuu olevan ihan joka aamu. Viggo huvittelee aktiivisella tarhaliikunnalla, melkein tekisi mieli taas ottaa sekin työnalle.

Ponit tekevät lenkkiä, Leffi on muutamaan otteeseen tuntunut oikeinkin hyvältä taas, olisikohan aika jälleen suunnata radalle katsomaan miten huumori kestää. Klippauksen myötä molempiin tuli energiaa ja virkeää mieltä selkeästi lisää. Vähän silti aavistelen että häviän jälleen tämän karvantakaisinkasvatus-sodan... :)

20.10. Hepsistiimin uusi jäsen

17.10. Hepsistiimiin liittyi virallisesti uusi jäsen, kun Amirista tuli pysyvä asukki. Uusintatarkastuksessa ei mitään merkillistä löytynyt, nuhat vielä parannellaan pois ja lupa kevyeen työntekoon saatiin. Oli mukava huomata, että ihmisiä, joille oikeasti oli tärkeää löytää sopiva koti, on edelleen ja he antoivat aikaa sen löytymiselle. Sellaisilta ihmisiltä yleensä löytyy myös hyvin pidetty hevonen, niin henkisen- että fyysisenkin merkityksen tiimoilta.

Amirin toinen oma-ihminen vielä näytti kentällä, miten Amir osaa mennä, oli se hienoa katsella toisilleen tuttujen, ihmisen ja hevosen sujuvaa ja helppoa yhteistyötä. Siinä sitä on uudelle ihmiselle tavoitetta kerrakseen, pyrkiä ja päästä samaan! :)

Usko alkoi olemaan jo vähän tiukoilla sen sopivan löytymisessä, hyvä että tuli tätä pikkumiestä vielä lähdettyä katsomaan. Amin kokoinen kiitos Riitalle ja Riinalle, olette aina tervetulleita Amia moikkaamaan ja kuulumisia varmasti laitellaan! :)

29.9. Heppe voitti!

Ypäjällä 26.9. samassa sarjassa Leffin kanssa juossut Heppe nappasi puhtaasti voiton, johtaen alusta loppuun asti, kaunistellen samalla ennätystään paremmaksi. Aikaansa Heppe oli kiristänyt alle kolmen minuutin jo Lahdessa, mutta nipisti vielä paremmaksi, 2.57,4 ja täysin ilman kirittäjiä! Oikein paljon onnea Heppelle, Kristiinalle ja koko taustaporukalle! Leffi parin vuoden tauon ja muutaman hiitin jälkeen teki ihan kelpojuoksun, lähti liikkeelle erittäin hyvin ja kovaa mutta laukat edelleen tekevät kiusaa, paljosta ei tainnut jäädä vaille hylkyyn asti. Hyvillä mielin kuitenkin jatketaan, nyt varmasti nähdään toistenkin Heppen kanssa sarjoissa, ennätykset alkavat olemaan lähellä toisiaan. Kiitokset Ypäjälle vielä, mukavat ravit järjestivät, rata oli hyvä ja ilmakin oli tilattu suotuisaksi. Toivottavasti pääsemme toisiinkin Ypäjän raveihin.

Amir hurmaa olemuksellaan, on varsin valloittava pikkumies. Klinikalla käytiin ostotarkastuksessa 24.9. ja ruuna käyttäytyi hyvin, vielä kuitenkin varmasti vähän vieraiden ihmisten kanssa vieraassa paikassa. Pientä flunssavirusta ilmeisesti on olemassa ja päätettiin omistajan kanssa katsella asia kuntoon ennen Amin virallista pysyväasukki-päivää. Kovin mielellämme Amppa täällä pidettäisiin, joten nyt keskitytään nujertamaan flunssamokoma. Ilmat on ainakin jo suosiollisemmat, kuivaa ja kylmempää ilmaa mutta auringon kera.

Maanantaina 27.9. tuli vuosi täyteen siitä, kun saimme uuden perheenjäsenen joukkoomme, Tara (korvakoira) haettiin koiralauman jatkoksi ja Tintsun ottopennuksi. Vaikka välillä kuluneen vuoden aikana on miettinyt, että varmaan helpompikin koiruus olisi voinut olla, ei näin jälkeenpäin enää kyseiselle ajatukselle oikein löydy sijaa. Vahtivietti ja pieni arkuus on hankala yhdistelmä, mutta aikaa antamalla, vähitellen ollaan päästy parempaan ja parempaan tulokseen. Kotiväelle kuitenkin erittäin kiltti ja luottavainen koiruus oppii kokoajan lisää, keskittymiskyky paranee ja koko koira sen myötä. Kyllä tämä on se paras koirakolmikko! ;)

Voittaja-Heppe (Kuva R.Ojanperä)	Leffi & Roosa (Kuva R.Ojanperä)
Niin se pieni koiruus kasvaa...

19.9. Amir kotiutuu, Leffi spurtille

Amir tuntuu kotiutuvan mainiosti, ei ole kovinkaan huolissaan enää muiden perään ja vaikuttaa vallan symppiskaverilta. Ero Riigaan herkkyyden ja koon puolesta on aikamoinen ja totuttelua vaatii itseltäkin. Ollaan kuitenkin toiveikkain mielin, jotenkin Amir tuntuu sopivan joukkoon. Älyttömät sateet ovat jonkinverran haitanneet yhteisharjoittelua, varsinkin kentällä - joka alkaa muistuttamaan enemmän kahluuallasta... Ohessa Amirista muutama kuva, kaunis pikkuhevonen, eikös? :)

Leffi ilmoitettiin starttiin Ypäjälle 26.9. Ypäjälle ja hauskasti samaan sarjaan, missä Heppe ja Sadekin juoksevat. Montaa hiittiä ei ole ehditty ajamaan, lähinnä toivotaan ettei laukkoja haeta ja porukassa pysytään. Kuntoa pitäisi riittää mutta vauhtia varmasti vielä vähän uupuu. Leffille kuitenkin ihan hyvää harjoitusta porukassa juokseminen. Lähtölistat näet tästä.

Rane-varvaspotilas toipui kommelluksestaan hyvin, sai tikit ja kaulurin pois ja pääsi takaisin hiirivahtityöpaikalleen. Tuntui olevan jo aika "työpaineissaan" sisällä, mourusi ja näytti tuimalta, halusi selkeästi jo ulos. Nyt pyörivät Räpsän kanssa taas tehokkaasti hiirivartiossa, hyvä niin, tuntuu syksy taas tuovan pikku rapistelijat nurkkiin. 

13.9. Uusi Hepsisläinen?

Normaali helppo ja rauhallinen arki tuli takaisin hepsisjengin pariin. Lauantaina lähdimme Helsinginsuuntaan, traikku perässä. Takaisintullessa traikussa matkusti Amir, 11v. pikkuruuna. Amir oli viikko sitten tehnyt vaikutuksen, kilttinä, toimivanoloisena, puhtaasti omalla moottorillaan liikkuvana kaverina, jonka omistajat olivat kovasti kiintyneitä tähän pikkukaveriin. Oli helppo luottaa heidän kertomaansa ja myös itse Amirista näki, että se oli tyytväinen ja tasapainoisenoloinen, hyvin pidetty hevonen. Vaikka ratsastaessa ei ihan yhteistä kieltä vielä löytynytkään, muutaman viikon koeaika alkoi lupaavasti rauhallisen matkan ja traikusta purkaamisen jälkeen.

Amirissa on puolet arabia ja sen huomaa tietyissä piirteissä. Vaikka se on kiltti, on se valikoiva sen oman ihmisensä suhteen, joka tulee hyvin esiin mm. ratsastaessa. Aika näyttää, löytyykö se uusi omaihminen meiltä. Eka-aamuna oli pientä normaalia huolestuneisuutta ilmassa, ensimmäisenä ulkonaolijana, kunnes Viggo ehti tulla perässä, toisena aamuna pikkumies tyytyi odottelemaan rauhassa portilla. Kovasti ollaan toiveikkain mielin, jokohan haku olisi päättynyt...

Rane-kissapotilas on ollut yllättävän helppo potilas, rauhallisesti malttaa sairastaa puuttuvaa varvasta kuntoon, kehrää ja välillä intoutuu vanha kissa jopa leikkimään. Alkuviikosta saadaan tikit pois, toivotaan että paraneminen on siinä vaiheessa että ihan pian hiirijahtipäälikkö on taas valvomassa alueitaan. Ponit kävivät radalla, vähän Leffi oli sitä mieltä välillä että välttää se juokseminen täällä mutta kuitenkin hyvin ravaili. Docke on huikeasti rauhoittunut, vaikkakin tykkää juosta, ei pullaa itseään väsyksiin. Näitten kanssa on mukava puuhata ja kulkea, traikkuun menevät itse ja ovat joka tilanteessa toimivia ja hyväntuulisia. Tarttuvaa se hyväntuulisuus. =)

6.9. Riiga lähti, Rane joutui potilaaksi

Hevosmäärä pieneni, kun Riiga lähti 4pv lauantaina. Hiukan tammarouvan ilmeestä paistoi huolestuminen kun se ymmärsi että traileri kaarsi pihaan sitä noutamaan. Kuitenkin tutut ihmiset rauhoittivat ja kiltisti Riiga lähti omien ihmisten matkaan kohti uutta kotia. Kyllähän meillä ikävä jäi, mutta ihan varmasti Riiga viihtyy isommalla tallilla paremmin. Viggo ei alkuun tainnut oikein edes ymmärtää että samankokoinen kaveri lähti, mutta myöhemmin illalla oli vähän hämillään kun yksi puuttui. Ponikaverit kuitenkin pitävät seuraa, kunnes joku "omankokoinen" taas joukkoon löytyy.  Lindalle ja Helille, sekä tietysti Riigalle kiitos kuluneesta ajasta, oli ehdottomasti mukavaa oppia tuntemaan tämä hieno tammarouva. Toivotaan että kuullaan kuulumisia joskus jatkossakin!

Haavereitakin ehti sattua kun Rane, tallikissapäälikkö, loukkasi perjantaina varpaansa. Varpaassa näytti olevan ompelua vaativa haava, mutta klinikalla eläinlääkäri totesi sen olevan poikki. Niinpä Ranesta tehtiin toisen takajalan tiimoilta kolmivarpainen kissa. Toimenpide oli kuulemma kissalle melko simppeli ja helppo, eikä tulisi sen elämää mitenkään haittaamaan. Kokoajan tähän asti Rane oli käyttäytynyt kerrassaan urheasti, kehrännyt ja ollut rauhallinen. Kotiinhakiessa kantokopassa kuitenkin mourusi kokolailla kärttyinen kissa. Onneksi Rane on nopeasti leppyvää sorttia ja kantokopastaan pois päästyään jo leppyi taas kehräilemään. Nyt parannellaan reilu viikko, inhoittava kauluri kaulassa ja sitten käydään poistamassa tikit ja sen jälkeen hiiret saavat taas huutia. Päiviä ei vielä ole ehtinut kulua kuin muutama ja jo nyt potilas on melkolailla energinen ja reipas.

30.8. Syksy saapui

Kesä loppui kertaheitolla, helteet hävisivät ja syksy saapui. Ponikaksikko aloitti heti hyvissäajoin talvikarvan kasvatuksen, Leffi jo öiden pimentyessä. Klippaus varmasti on taas edessä, lenkkien jälkeen kuivuminen on huomattavasti helpompaa. Hevoset on aamulla olleet välillä vähän viluisen näköisiä, ihmekös tuo kun +15 asteen yölämpötiloista pudottiin yhtäkkiä +4 asteeseen. Päivisinkään ei mittari enää kohoa kovin ylös. Tosin syyskausi on siinämäärin korkattu, että hepat on jo olleet jonkinaikaa taas yöt sisällä.

Riigan uusi koti on nyt löytynyt ja muutto on edessä viikon päästä. Surku tulee mutta tulevassa kodissa on enemmän hevoskavereita ja Riiga varmasti siellä paremmin viihtyy. Toivottavasti kuulemme Riksusta vielä kuulumisia uudestakin paikasta.

Ponikaksikko kävi radalla pitkästä aikaa pyörähtämässä eilen, luottokuski Roosa ajoi Leffillä, joka vähän totisesti mutta mallikkaasti ravaili. Hiukan jäykkyyttä pitkän hiittivälin jäljiltä toki näkyi, mutta eiköhän se siitä notkistu jos päästään vähän säännöllisemmin nyt ajamaan reippaampaakin. Docke tapansa mukaan ei meinannut jaksaa housuissaan pysyä, niin paljon virtaa pikkuruunassa oli. :) Traikkuun laitettiin kesällä kamera, ja oli aika mielenkiintoista huomata, että supertouhukas Leffi matkusti aivan paikallaan kokomatkan, kun Docke mennessä kuikuili naapurin puolelle ja muutenkin oli tarkkaavaisempi. Kotiintullessa tosin pikkuruunakin oli jo enemmän omissa mietteissään. Vinkeä peli tuollainen kamera, ponien salavakoiluun! :)

15.8. Kesä jatkuu...

Ilmat ovat olleet varsin mukavia, onneksi suurilta ja ikäviltäkin myrskyiltä ollaan saatu säästyä täälläpäin. Toivotaan että jatkossakin. Kuivuus uhkasi mennä mahdottomaksi, mutta sitten vähän vettäkin satoi ja taas on ilmat aika mallillaan. Paarmat lähes kokonaan jo hävinneet ja hurjimmat helteet hellittäneet. Hevoset saavat vielä olla ympärivuorokautisessa ulkoelämässä hyvinkin pitkälti.

Uutta Hepsisläistä on etsitty, vinkkejäkin saatu. Usein sanotaankin että ne parhaat löytyvät puskaradioiden kautta. No, vielä ei olla ihan sitä omaltamme tuntuvaa löydetty, muutama valitettavasti missattu (nopeat syövät hitaat) ja kurja sattuma myös tielle osunut. (Kodinhakija loukkaantui ja myynti meni jäihin.) Ei ole helppoa uuden, sen ihan oikeanlaisen kaverin löytäminen ei. Kilometrejä kertyy kiitettävästi asian tiimoilta mittariin, vaan matkailuhan se avartaa. Paljon saa kokea ja nähdä, jokainen hevonen jää omanlaisenansa mieleen. Välillä yön, jo vähän pimeinäkin tunteina, kotiin ajaessa miettii, pitäisiköhän sittenkin vaan nyt tyytyä kotona olevaan laumaan...

Samaan aikaan on vähän haikea olo Riigan puolesta, reilu ½ vuotta on mennyt hirmuisen nopsaan ja onhan tässä jo tutuiksi tultu. Olisihan se ollut mukavaa kun uutta kaveria ei enää tarvitsisi etsiä vaan se olisi ollut Riiga.

Asioilla on tapana järjestyä, on joku viisas todennut, joten; Sitä odotellessa, katsellaan ja kuunnellaan... =)

29.7. Huh helteitä!

Melkoisen lämmintä on piisannut, hepat on olleet yöt ulkosalla ja tulleet aina päiväksi kuumaa ja paarmoja karkuun viileään talliin. Nuokkuvat koko päivän ja ovat tyytyväisen oloisia saadessaan olla paarmoilta rauhassa. Parin viikon kesälomatkin saivat kuumuuden takia mutta nyt taas on kevyesti liikuteltu aamulla ja illalla myöhemmin.

Riigaa on käyty katsomassa, hienosti on ollut joka kerralla hyvinkin edukseen luonteensa puolesta. Sitten loppu onkin sitä "kemioiden sopivuuden hakua". Katsotaan mitä tuleman pitää. Samalla aika-ajoin se sietää jopa melko hyvin olla itse vähän etäämpänä jo Viggosta ja välillä pohtii että mahtaisiko se oppia elämään näin pienessä laumassa. Kuitenkin suurimalta osin huomaa hyvin selkeästi että Riiga on huolestunut laumakavereiden vähyydestä ja kaipaa laumaa ympärilleen. Uutta Hepsisläistä on hissukseen etsitty ja muutama varsin mukavan oloinen jo bongattu. Nyt vain pitäisi löytää ehdottomasti se "meidän kaveri", luopuminen kun on aina inhottavaa.

Tara kasvaa ja vietti jo 1v. synttärinsäkin. Henkinen kasvu on ollut suurta ja itsevarmuutta alkaa löytyä. Perhostenmetsästys (tai liiskaus) pallon kanssa tuntuu olevan tämän kesän hittijuttu. :)

Riiga

13.6. Aina ei mene niinkuin suunnittelee...

Sillointällöin, jopa toisinaan useinkin saattaa siltä tuntua. Herttaisen tammarouvan Riigan kiintymys Viggoon on kasvanut varsin suuriin mittakaavoihin ja parin "erottamisesta" edes lähilaitumelle ei meinaa tulla mitään. Vaikka olemmekin jo kovasti kiintyneitä Riigaan, tilanne hankaloittaa kovasti pikkutallin elämää. Omistajan kanssa yhdessä tuumin päätimme että Riiga viihtynee paremmin tallilla jossa useamman lajitoverin lauma löytyy. Vaikka kuinka yritimme keksiä ratkaisua, jopa lauman kasvattaminen yhdellä hevoskaverilla kävi mielessä, tulimme lopuksi siihen tulokseen että Riigan olisi parempi kodissa, jossa sen ei tarvitse turhia stressata toisen hevosen menemisistä, kun ympärillä olisi suurempi lauma.

Toivommekin kovasti, että tälle valtavan kiltille ja hienolle tammalle löytyisi sen arvoinen koti jossa siitä hyvä huoli pidettäisiin. Tämän myötä Hepsisjengiin kaivataan Riksun tilalle uutta kaveria, sellaista josta ei tarvitsisi enää luopua ja pikku lauma saataisiin ehjäksi ja pysyväksi taas. Mikäli olet vailla mukavaa harrastehevosya, lue lisää Riigasta tästä

18.5. Kesä

Taas hetki vierähti ja kesä tuli sillä aikaa. Se tulikin kuin nappia painamalla, yhtäkkiä ilmat lämpeni ja sateet ukkoskuuroineen tekivät lehdet puihin ja ruohon maahan. Karvanvaihto ei poneilla ja Viggolla ehtinyt varautua näin nopeaan muutokseen ja varsinkin poneilla on vähän tukalaa vieläkin jäljellä olevassa talvikarvassaan kesähelteillä. Yhteistuumin on ahkerasti talliapuri-Tian kanssa harjattu ja harjattu, sekä harjataan edelleen...

Riigan kanssa kaikenlaisten eteentupsahtavien pikkuongelmien yli on pitkälti jo päästy kovalla työllä ja pohtimisella, ilmeisesti lunki ulkokuori kätki kuitenkin alleen muutosta stressaavaa, herkempää hevossielua. Yhteistyön langanpää ratsastuksessa on alkanut kaikesta huolimatta löytyä ja isona apuna siinä, on ollut vakio-opemme Tea Kaila. Hän on ollut loistava ja kärsivällinen apu jokaisen ratsastettavan karvakorvamme kanssa, rotuun katsomatta, kaikkien ratsastusmaailman monimutkaisten asioiden tiimoilta aina varustesovituksista itse ratsastukseen.

Muutaman aallonharjan yli on siis jälleen päästy mutta vielä niitä riittää. Tällä hetkellä yksi läheisriippuvainen Viggo on muuttunut kahdeksi toisistaan riippuvaisiksi hevosotuksiksi. Riiga tuntuu olevan 100% varma, että Viggon hävitessä vierustarhasta tai karsinasta pois, se häipyy pysyvästi eikä siinä ei oikein kriisipalaveriinkaan superhuolissaan oleva tammarouva ehdi osallistumaan, sen verran menoa ja huolta moinen aiheuttaa. Asiaa toki ei helpota, kun toinenkin kaviokas on kokolailla samaa mieltä asiasta. Yleensä se talliarki helpottuu kun kaviokkaat vähenevät, mutta joskus sitten aiheuttaa ongelmiakin. Nyt pähkitäänkin siis, miten tämä asia saataisiin järkevästi ratkaistua, varsinkin laidunajan ollessa jo melkein täällä, pitäisi toisen kuitenkin pystyä jäämään laitumelle toisen lähtiessä töihin tai muualle. Ennen ei olekaan moista ongelmaa joutunut ratkomaan, jokainen vanha Hepsis-asukki on osannut olla myös yksin tarvittaessa tarhassa tai laitumella ja se on kyllä suuri etu, kun hevosen tai ponin siihen nuoresta asti totuttaa.

Tara on tehnyt isoa henkistäkin kasvua, arki alkaa olemaan jo tosi helppoa sen kanssa, se tietää jo hyvin, missä omat rajat kulkee ja kuinka päivät sujuvat. Hevosia pitää joskus vähän vahtia, mutta myös niiden alueet on nuorelle koiralle jo selvät eikä niihin mennä. Vahtivietti sillä "ulkopuolisia" asioita kohtaan tosiaan onkin voimakas ja kunhan oppii sen kanssa oikein elämään, kasvaa siitä varmasti varsin hyvä koirakaverus. Maailman viisain ja hienoin koiraseniori Tintsu on toiminut suurena apuna nuoren villiviikarin kanssa. Nipsukin jo hyvin junnua sietää, onhan se junnu toki vähän rauhoittunutkin eikä enää niin käy sennukoiruuksien hermoille.

Sissiltä kuulemme ahkeraan kuulumisia, hyvin menee, tosin öttikausi on alkanut ja kokovartalopuku kaivettu jälleen esiin. Heppekin lähettelee Kristiinan välityksellä terveisiään, nyt on ryhmäajoakin päässyt poniherra kokeilemaan ja tietystihän se ensimmäinen koitos oli vähän jännää, mutta hienosti siitäkin selvisi tämä reipas kaksikko, joka sitten perään petrasikin taas Vermossa hienosti itsensä neljänsiksi!.Koko Hepsispoppoo on ylpeä kaksikon menosta ja toivottaa paljon hyviä kisahetkiä kuluvaan kesään! Kuulumisia voi seurata Heppen omilta sivuilta

6.4. Pitkän päivitystauon jälkeen...

Pääsi vierähtämään melkoinen päivittämättömyyshetki edelliseen! Nyt ollaan jo hyvässä vauhdissa kevään tiimoilta, korkeat lumikinokset alkavat olla kokolailla menneen talven lumia. Takana on loistava talvi, vaikkakin poikkeuksellisen kylmä ja paljoluminen, mutta niin paljon mukavampi kuin kuraiset ja jäiset menneet talvet.

Ponit sekä Viggis tiputtavat karvaa, Riiga onkin paljon harjaajaystävällisempi lyhyessä karvassaan. Paksut toppikset on saatu pistää säilöön ja kevyemmät sadeasut kaivaa esiin. Riigasta tuntuu tulleen Viggon "Eowyn", molemmat kantavat huolta toisistaan, jopa vähempikin murehtiminen riittäisi. Riigaa edelleen jännittää maastoilut yksin mutta muutoin se tuntuu rauhoittuneen ja tottuneen tallin rutiineihin.

Ahkera ja reipas talliapurimme Tia on jaksanut käydä edelleen ja on  yllättänyt positiivisesti "vanhanajan hoitajareippaudellaan"! Ponien  hoito- ja ajoavun lisäksi hän on myös esimerkillisen reipas tallipuri!

Tara-koiruus alkaa olemaan jo iso, energisyys on edelleen huipussaan, jota myös on ehditty purkaamaan ehkä hiukan vääriin kohteisiin sisätiloissa. Vahtivietti myöskin pulppuaa voimakkaasti mutta tasaantunee sekin iän ja oppimisen myötä. Kissoja on edelleen tosi hauska jahdata, jos vain siihen tarjoutuu mahdollisuus. Ponit on hauskoja ja niiden kanssa moikataan välillä nenä-päiväät. Hevosiin pidetään vähän enemmän hajurakoa. Kurjet lentelevät jo edestakaisin, samon västäräkit ja perhoset on bongattu. Vielä hetki niin pääskypariskunta lienee saapumassa etelänmatkaltaan tänne toiseen kesäpesäänsä...  

Ida oli laittanut kyselyä mahdollisista hoitoponimahdollisuuksista, mutta vastausosoite oli jäänyt pois. Toivottavasti hän näkee vastauksen täältä. Tia on ollut meillä loistavana apurina, mutta jos vielä löytyy lisää reipas mutta rauhallinen, pienikokoinen (alle n. 40kg & 150cm)  jo vähän osaavampi ja omatoiminen ratsastaja, joka voisi luoda vaihtelua ponikaksikon ajeluihin, toivomme kovasti hänen ottavan yhteyttä!! Myös muut reippaat hoitajat voivat aina laittaa postia hepsisteam(at)gmail.com ja kertoa hiukan lisää, ties vaikka toiselle hoitaja-apurille olisikin juuri paikka HepsisTeamiin! :)

26.2. Talvenmenoa

Talvi on ollut mitä parhain, lunta on niin paljon että hankitreenit, ainakin ponien osalta on saanut jo unohtaa. Pakkanen on paukkunut välillä varsin kipakasti, nyt luvattu vähän lauhempaa, toivottavasti ei vesikeliksi kuitenkaan heitä. Riiga on kotiutunut aika kivasti, ponit on huomattu poneiksi ja Viggosta otettu uusi henkiystävä. Huolestuminen on vielä huomattavaa jos Viggo ei näköpiirissä ole. Toivotaan että ajan myötä jää sekin murhe pois. Hieronta on otettu mukaan hoitoon, pientä takaosaston jäykkyyttä löytyi, mutta rauhallisella työllä ja extrahoivalla saadaan varmaan jumitkin pois. Viggo on saanut vähän talvilomailla, ponit tekevät osa-aikaisesti töitä lenkkeilemällä valjaissa.

Heppe kokeili ensimmäistä kertaa urallaan montéstarttia Vermossa, napaten yhdeksännen sijan. Mielenkiinnolla seurataan, innostuuko Heppe ja taustat lajista. =)

6.2. Muutoksia, surua ja iloa

Hepsispoppoo koki suurempia muutoksia kun pitkään työstettyjä ajatuksia vietiin loppuun, koettiin luopumisen surua ja uuden tuttavuuden iloa. Joskus asiat pitää vain päättää sille vaikeammalle tuntuvalla tavalla vaikka usein yrittää ja yrittää etsiä muuta tapaa. Useinmiten ne raskaimmat päätökset ovat sitten niitä oikeita, kun murheen keskeltä sen vain jaksaa nähdä. Iloa ikävän keskelle toi uusi tuttavuutemme tamma "Riiga", joka tuli Viggon uudeksi ystäväksi ja ratsuoppimestariksi Hepsispoppooseen Kirkkonummelta. Tuttavuutta oltiin tehty jo hiukan aikaisemmin ja hyvillä mielin toimme Riigan kotiin. Helin ja Lindan oma, kaunis ja ystävällinen tammarouva taisi olla ensin aivan varma siitä, että oli tuotu tänne hoivaamaan kahta pientä ja pörröistä "kaksoisvarsaa", se oli kovasti huolissaan poneista, huuteli haikeasti niiden naapuritarhaan ja kiersi aidan vierttä edestakaisin. Nyt päivien kuluessa Riiga tuntuu huomanneen että ne ovatkin jo kovasti itsenäisiä ja omatoimisia varsoja eivätkä enää tarvitsekaan niin välitöntä huolenpitoa. Päivä päivältä rouva kotiutuu paremmin ja on erittäin mukavanoloinen hevospersoona. Kiitos Helille ja Lindalle että saimme tämän hienon tamman hoiviimme!

Uutta vahvistusta Hepsis sai myös uudesta ponihoitaja-apurista, Tia (toinen;) löytyi pienen etsinnän kautta, ponien rapsuttelijaksi ja reippaaksi talliapuriksi. Toivottavasti aika ja into riittää, täällä ollaan erittäin positiivisella mielellä asian tiimoilta, nuorella talliapurilla tuntuu olevan erinomainen heppailuasenne!

Tara kasvaa ja on jo melkein Tintsun kokoinen. Nipsukin alkaa jo hyväksyä sen perheeseen paremmin, joskus jopa vähän intoutuu leikkimään. Muutama uusi kuva lisätty Taran ja muidenkin galleriaan.

18.1.2010.

Joulu oli ja meni, uusivuosi pyörähti käyntiin. Mahtavat talvikelit senkun jatkuvat, ihan satukirjamaisemissa on saatu olla. Myös tarhat, kentät ja ajopaikat pysyvät hyvässä kunnossa. Vieraileva heppa-asukki Lambada on jo palautunut kotiin ja paluupostissa Viggo myös. Kunnialla oli suoriutunut tuntituurarin tehtävistään, mukavaa kun oli avuksi ja kiitokset vielä EquiTeamin koko jengille hyvästä huolenpidosta!

Hyvää alkanutta 2010 vuotta kaikille.

15.12. Täystalvi

Vihdoin saatiin kunnon talvi tännepäinkin Suomea, maa on valkoinen ja pakkastakin on. Toppikset on kaivettu esiin nyt mittarin kivutessa -15 nurkille puolin toisin. Muutos lähes plussakeleistä oli melkoinen, eilen tuntui että Linperi oli vähän viluinen sisälle tullessa, toppiksesta huolimatta. Loppuviikkoa kohden pitäisi kuitenkin vähän hellittää taas.

Viggo lähti jälleen työmatkalle Mynämäelle Tean hoiviin tuurailemaan erittäin sievää tammaneiti - Lambadaa, joka taasen tuli viettämään talvilomaa. Viggon ensimmäiset tuntituuraukset on sujuneet hyvin, vähän on ihmetelty uutta työsarkaa mutta positiivisessa mielessä. On helppo uskoa että Viggo lienee kuin kotonaan, mikäs sen turvallisesti kavereiden joukossa kentällä mennessä. Vanhat tutut olivat ottaneet Viggon tervehtien jo vastaan, varsinkin Petri. Lambada puolestaan hiukan on ollut huolestunut tästä aika pienenkokoisesta hevoslaumasta, mutta päivä päivältä neiti tuntuu kotiutuvan. Lomailu lienee jo purreen, energiaa pulpahtelee pintaan aika-ajoin ja tarhassa iloitellaan pukkilaukalla, kuvia tästä kaunokaisesta ihailtavaksi muillekin lähipäivinä.

Tara vaan kasvaa, hampaat vaihtuu ja uusia asioita ihmetellään. Talvipakkaset ei tunnu tätä junioria vauhdikkaassa menossa hyydyttävän. =)

12.11. Tara kasvaa, Viggo kotiin, Heppe yllätti

Päivitysväli venähti ja kaikenlaista tapahtunut. Pikkukoira Tara kasvaa huimaa vauhtia ja alkaa olemaan jo pieni saksanpaimenkoira. Aikuisemman koiran piirteet alkavat näkymään mutta pentuaikaa kuitenkin vielä on onneksi jäljellä, tuntuu aina että se vilahtaa niin nopeasti ohi. Tara on yllättänyt positiivisesti, odotimme normaaleja pentujen tihulaistöitä mutta niitä ei ole ollut. Myös sopeutuminen arkeen on sujunut varsin huomaamattomasti, Nipsu saa jo aika-ajoin olla enemmän lähempänä rauhassa eikä kissojakaan enää sännätä häntä suorana jahtaamaan. Vaikkakin ne ovat älyttömän hauskoja  ja niitä olisi tosi hauskaa ihan pikkuriikkisen jahdatakin... Kiltti ja kuuliainen pentu.

Heppeltä saimme mukavia uutisia, hyvin menee ja elämä hymyilee. Vielä enemmän hymyilytti kun Heppe nappasi Jokimaalta kolmosen ajalla 3.02,4! Hienoa, näitä hymyja soisi enemmänkin Kristiinalle. Vielä suunnitelmissa startteja tälle vuodelle, jos kaikki menee hyvin. Heppelle hirmuisesti terveisiä täältä koko jengiltä! Parempaa kotia Heppelle ei olisi voinut toivoa. Tulokset startista näet tästä

Viggo palautui kotiin parisen viikkoa sitten Toivolan tallilta. Siellä herra oli treenaamassa oikein liikkumista ja muutenkin vähän katselemassa maailmaa. Työetappi eteni hyvin ja mitään pysäyttävää ei tullut vastaan. Kotiinhakupäivänä Viggis esitteli oikeinkin "reipasta" menoa, liikettä ylöspäin tuntui löytyvän ja herra esitteli kuinka helppoa kokoaminen onkaan. ; ) Kotona nurkat oli tietysti tutut mutta laumakaipuu enemmän jengiä sisältävässä tallissa olleena iski ja Linnin perään alkupäivinä hätä oli suurempi. Nyt päivien kuluessa jo vähän rauhoittunut mutta laumasielu selkeästi tämä isoherra on. Päänvaivaa edelleen aiheuttaa maastolenkit, Linnin jäädessä kotiin ei Viggolle saatu tasaisempaa tukea kentän ulkopuolelle ja se toki on harmittavaista. Positiivista suurissa määrin kuitenkin se, että mitään ihmeellistä ei tullut ratsutuksessa vastaan ja hierojaltakin positiivista palautetta, yleinen kireys alkaa hellittämään. Suurkiitokset vielä Tealle, työ Viggon kanssa toteutettiin juuri toivomusten mukaisesti maltilla.

Ponien karvaoperaatio päättyi omaan tappioon, klippausta ei enää näe, karva on molemmilla melkoisen pitkä. Toisaalta suurempaa treeniä ei varmasti nyt tehdä eikä paksumpi karva tuone ongelmia. Koko porukalla olikin parin viikon pakollinen vapaa kun liikkeellä oleva tehokas flunssa otti ylivallan kaksijalkaisista ja pakoitti hidastamaan tahtia. Nyt kuitenkin alkaa terveys voittamaan ja normaali arki palautua vähitellen.

11.10. Uusi asukki, Viggo oppileirille.

Pari viikkoa sitten perheeseen muutti uusi asukki, Bacteroides Bona, kotoisammin Tara, 3kk:tta. Koiralauman vahvistus haettiin Kotkasta, josta Tiinakin on aikoinaan maailmalle lähtenyt. Pikku Pikinaama matkusti alkuhuolen jälkeen kauniisti pitkän matkan uuteen kotiinsa ja sai aikamoisen ihmetyksen kotona odottavissa joukoissa aikaan. Muutamien päivien kuluttua Tintsu hyväksyi uuden lajitoverin hienosti, Nipsu tahdikkaamman menon edustajana oli samaa mieltä kuin kissa-asukit ja mielummin pitää vähän enemmän etäisyyttä nuoreen energiaa pursuavaan tulokkaaseen. Nyt parin viikon päästä tuntuu että Tara on jo kasvanut huimasti ja ihan laitti mietityttämään kuinka kohta se on jo iso koiruus. Aika menee hurjan nopeaan.

Tallissa myös muutoksia kun Viggo lähti "työleirille" 1.10. Toivolan Tallille Tea Kailan työstettäväksi. Tältä oppijaksolta toivottavasti saadaan ehkä uutta näkökantaa Viggon ongelmiin sekä myös koko ongelmakohtaa selvitettyä. Ponit ja Linni jäivät pitämään tallia, ponit tuntuvat keskittyvän poisklipatun karvan kasvatukseen ja Linni kunnostautuu työsarallaan. Sen palautuessa jälleen kotiin päätimme ettei enää uutta kotia haeta, pohdittiin kovasti tulevaisuutta ja lopuksi päädyttiin jatkamaan jälleen eteenpäin. Valinta on tuntunut oikealta, Linni on taas tasoittunut ja päässyt jälleen omiin rutiineihinsa kiinni ja tuntunut varsin hyvältä työsarallaan.

25.9. Heppe starttaa Turussa

Ja me pidämme tietysti kovasti peukkuja! Omat pikkuravurit on myös poikenneet radalla pariin otteeseen, pitänee alkaa lokakuun sarjoja katselemaan, joskos vaikka Leffille ainakin jotain passelia löytyisi. Pieni takaisku koettiin kun ahkerat Hepsis-apurit joutuivat koulukiireiden myötä jäämään tallipuuhista pois. Näinhän se on, koulu pitäisi jaksaa käydä kunnialla, pimeys yllättää meidät taas pian aika aikaisin ja illat ovat tosi lyhyitä. Innokkaan apurin taustoihin vaaditaan silloin myös tosi innokkaat taustajoukot jotka jaksavat toimia taksina pitkän työpäivänkin jälkeen.

 

Heppen lähtölista:

 

1. ponilähtö klo 18:15 A-Ponit tasoitusajo 1100 m p. 3.08.0 + 20 m/ 3,0 s P. 100 e.

1 Allihuupan Hulabaloo  /  Petramaari Puisto 1100: 1 3.08,6ly 175 €

2 Erik Amadeus  /  Jennika Ahonen 1100: 2 3.08,5ke 86 €

3 Eternal Desire  /  Mira Lahtinen 1100: 3 3.18,1ke 120 €

4 B.M. Nestor  /  Terri Lehtonen 1100: 4 3.20,4ly 100 €

5 Manpower  /  Maria Merikanto 1100: 5 3.22,6aly 3.10,7ly 140 €

6 Petit Sandra  /  Heta Nordlund 1120: 1 3.16,2aly 3.06,4ke 360 €

7 Sillanpään Alma  /  Annika Vainio 1140: 1 3.19,6aly 3.02,5ly 372 €

8 Metsämäen Heppe Swe  /  Kristiina Henell 1160: 1 3.00,9ly 120 €

9 Roadrunner  /  Henna Halme 1200: 1 2.42,9aly 2.53,2ly 482 €

10 V.G. Roosa  /  Ronja Salo 1220: 1 2.58,9aly 2.50,7ly 532 €

11 Boppe  /  Sanna Kumanto 1220: 2 2.44,7aly 2.51,5ly 260 €

12 Ebony  /  Anton Satamo 1220: 3 2.51,8aly 2.50,6ly 80 €

14.9. Sissi muutti virallisesti - Linni palautui takaisin.

8.9. Alina, Sissin oma pikkuihminen, täytti 10v. ja samalla hänestä tuli onnellinen poninomistaja. Sissin kanssa Menopelitallilla yhteiselo on sujunut niin hyvin, että puolentoista vuoden jälkeen Sissistä tuli virallinen Menopelitallin asukki. Kiitämme hyvästä yhteistyöstä, joka tähän asti on Sissin suhteen hienosti toiminut ja toivotamme onnea ja hyviä yhteisiä vuosia tälle pikkuparivaljakolle. Mielenkiinnolla seuraamme, nähdäänkö monitoimiponi-Sissi vielä radoillakin. Ja toki muutenkin varmasti kuulemme kuulumisia.

Aina ei kuitenkaan näin hyvin kaikki mene, Linni haettiin takaisin kotiin 12.9. reilun kuukauden koeajan jälkeen. Se marssi suoraan koppiin ja matkusteli taas mallikaasti aivan rauhassa takaisin. Kotona vähän aikaa tarkisteli paikkoja ja totesi kaiken olevan ennallaan. Alkuun uudessa kotiehdokkaassa vaikutti meno sujuvan mutta yhteissäveltä ei kipakan ja herkän Linni-neidin kanssa sitten kuitenkaan löytynyt. Nyt päätimme että uuden kodin etsintä on Linnin kohdilta ohitse, luonteikkaana hevosena sille on vaikeaa löytää uutta omaa, sopivaa ihmistä ja tallia.

Docke ja Leffi klipattiin melkoisen talvikarvakasvatusprojektin keskellä, nyt on taas hyvä ajella kun ei heti tule hiki. Leffi alkoi jo tallissa olemisesta vähän hikoilla ilman treenilenkkiäkin. Tuntuivat olevan tyytyväisiä kun lämpötiloihin nähden jo paksu karva saatiin pois ja inhoittavien polttiaisten puremat näkyviin paremmin hoidettavaksi ja karvan alta hengittämään. Loimitusrumba tosin alkoi samalla menolla, vielä oikein kauniilla päivillä saa olla ulkonakin ilman.

1.9. Pitkästä aikaa...

Vähän päivitystaukoa päässyt lipsahtamaan, kaikenlaista puuhaa ja touhua ollessa. Tallin vanha - uusipääty valmistuu vauhdilla kun sai tuulta purjeisiinsa, nyt on hyvä, uusi tila, jossa voi hoitaa, kengittää ja valmiudet pesupaikalle. Ehkä vielä täksi talveksi ei lämpimällä vedellä olevaa pesumahdollisuutta saada, mutta hyvä jalkojen pesu onnistuu kuitenkin. Ponit alkoivat noin kuukausi sitten kasvattaa kohinalla talvikarvaa, klippikonetta on jo vähän kaiveltu esiin. Vielä kuitenkin lämmintä piisanee sääennusteidenkin mukaan ja turha hikoilu alkaa jo pienilläkin lenkeillä kunnon syyskarvan alla. Viggo on edelleen kesäkarvassa, laiduntelee rohkeasti osan päivästä yksin, valloittaen koko takalaitumen itselleen. Välillä tarhaa ponienkin kanssa ja jos toinen poneista on poissa, on hyvää kaveria toisen kanssa. Kolmanneksi ei kuitenkaan oikein ponit tykkää sitä ottaa, mutta vähän etäisyyttä hakien kuitenkin toimeen tulevat tarvittaessa, näillä näkymin. Viggoa on hemmoteltu hieronnalla josta nautti koko olemuksellaan ja intoutui mukana venyttelyyn. Pienen hyvän hetken Viggo oli jo liikuttaessa vähän parempi mutta alkoi taas mennä vähän huonompaan. Tutkiskelua siis jatketaan.

Aikaisemmista uutisista poiketen, Linperi ei kotiutunut uuteen kotiehdokkaaseensa, eikä yhteistä säveltä löytynyt. Reppu pakataan taas, kotiin takaisin.

Syksy tekee tuloaan, illat hämärtyy jo aikaisemmin ja päivät on syksymäisiä. Onneksi vielä on suuremmilta sateilta ainakin täällä vältytty.

29.7. Heppeterkkuja ja muutoksia

Heppeltä saimme hauskat terkut kuvien kera. Näyttää ruuna olevan hienossa kunnossa ja elämä sujuvan mallikkaasti, mikäs siellä Kristiinan hyvässä ja hellässä huomassa on elellä. Heppe oli tänään Vermossa ja Hippolan tulosten mukaan 8:s ajalla 3.09. Tulokset näet tästä Seuraava spurtti onkin autolähtö, Heppen elämän ensimmäinen. Jännä on kuulla, miten Hepetus autontakaa lähtee. Peukkuja pidetään täällä kovasti ja toivotaan hyvää reissua!

Ponskit kävivät radalla katselemassa pitkästä aikaa ja meno olikin varsin mallikasta. Leffin luottokuski Roosa ajeli nätisti tapansa mukaan ja Leffi ravasi varsin helponoloisesti. Dockella kaasu hirtti kiinni, pää veti kovemmin kuin jalat oikein alla kerkesi menemään. Vielä illallakin Docke intoutui tarhassa irroittelemaan, ehkäpä sittenkin turhaan pelättiin että pikkuruunan ravi-into on jo jäänyt taakse - vaan ompa se toki vielä matkaa niihin aikoihin joita sen pitäisi pistellä että starttiin asti päästäisiin. Liekö poneihin taikonneet uutta energiaa uudet hoitaja-apurimme Nora ja Ronja.

Linnin reppu pakattiin, tällä kertaa muutto tuli Lokalahden suuntaan. Tallikavereiksi löytyi shettis, pari suokkia ja orivarsa. Linni tuntui olevan hyvillään saadessaan tämän nuorukaisen seinänaapurikseen. Nyt katsellaan, kotiutuuko Linni ja kuulostellaan, miten ko. tallissa, jaksetaanko sen metkuja ja hurmaako Linni kauniilla silmillään uudet ihmiset ja hevosetkin. Myös Viggolaisen tämänhetken Linni-ikävää seuraillaan ja toivotaan että ruunimus siitä tokeentuu ja rauhoittuu. Poneistakin Viggo hetken otti turvaa, mutta Leffi oli tiukkana eikä halunnut isoa kaverusta heidän tarhailuihin. Viggo on aika seuranhakuinen eikä oikein viihdy ilman rapsukaveria... Katsotaan miten arki tästä lähtee jatkumaan.

Ohessa vielä Kesä-Heppestä kuvaterkut.

9.7. Linnin kotiehdokas taisi löytyä, ehkä myös poninhoitajakokelaat

Nyt, pitkän, välillä aktiivisemman ja välillä vähän vähemmän aktiivisen etsinnän jälkeen vihdoin ja viimein tuntuu, että Linnille löytyi se oikeanlainen koti. Linni kun tosiaan on hiukan kipakka tammaneiti, eikä sovellu ihan kaikkien kaveriksi, tulimme siihen tulokseen että olisi mukavaa sille löytää oikeanlainen koti ja sitten meille ehkä joku vähän lunkimpi kaveri Viggolle, uudeksi rapsutuskaveriksi ja maastoille rohkeaksi käytösmalliksi autoja ja niitä metsänpeikkoja kohdattaessa. Ensin kuitenkin katsotaan, miten Linni kotiehdokkaaseensa kotiutuu ja voittaako se siellä uudet kaksi- ja nelijalkaiset kaverit puolelleen. Elokuun puolella olemme varmasti viisaampia tässä asiassa.

Myös ponihoitaja - apureita ilmoittautui kivasti, monelle kompastuskivi oli valitettavasti pitkä matka ja huonot kulkuyhteydet. Lähempää löytyi kuitenkin muutama reipas ja innokas ehdokas, vielä vähän mietitään ja katsotaan, kenet ponikaksikko hurmasi eniten...

Ilmat oliva jo varsin kesäisiä, hellettä ja paarmojakin valitettavasti riitti, hepat ulkoilivat yöt ja nukkuivat päivät sisällä. Juuri nyt on melkoinen kesämyllerrys, sataa ja tuulee kokolailla kovin ja hevoset ulkoilivat vähän lyhennettyä päivää ja yöksi pääsivät sisälle suojaan. Toivottavasti jo huomenna alkaa taas kesäisempi ilma ja meno.

Sissiltäkin kuulimme tuoreimmat terveiset, melko hyvin ovat pärjänneet kesäihottumataistossa, Sissi on saanut nyt kesäksi vallata koko hevostoiminnan Marttilan perheessä lähes itselleen kun muu kaviojengi siirtyi kesälaitumelle ja Sissi jäi kotiin pitämään tallinarkea yllä ja näinollen myös on tehokkaammassa suojassa öttiäisiltä. Terkkuja koko Sissin porukalle, Sissiä myöden!

Kuulumisia...

Päivityksissä on ollut vähän taukoa, näin kesäisin (vaikka ei ehkä ilmoista heti uskoisi) ulkona tuntuu aikaa menevän ihan huomaamatta.  Koirarintamalla koettiin jännityksen ja huolenhetkiä kun uskollinen pihavahtimme Tiina joutui leikkaukseen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja vahti on taas täydessä vahti-iskussa, energinen ja puuhakas itsensä!

Linni ja Viggo laiduntelee, ponikaksikko rajoitetusti. Öitä ovat sisällä olleet taas sateiden ja kylmän takia. Ponit ovat olleet virkeitä ja Leffi toistaiseksi Regumaten kanssa edelleen oireeton viimevuosina vaivanneista vatsakivuista. Toivomme kovasti että näin myös jatkuu, se olisi suuri helpotus!

Viggon epäonnen päivästä ja kavioluun murtumasta tulee huomenna vuosi täyteen. Nyt siis jokaisen, asiantiimoilta jutussa olleiden eläinlääkärien mukaan täysluutuminen on tapahtunut. Jatko ja aika näyttää tuleeko jalka kestämään normaalisti käyttöä, suurimmalta osalta ennuste on hyvä. Pientä kremppaa edelleen on, toivoa, vinkkejä ja apua on kuitenkin luotu eri suunnista ja näkökohdista joiden avulla koitamme sinnikkäästi porskutella eteenpäin. Linni on turhan reipas Viggolle rauhoittavaksi maastokaveriksi ja sen myötä tuo vähän ongelmia maastoiluun. Viggo kun on vähän läheisriippuvainen sekä autojakin aristava.

Talliremppa jatkunee lähiviikkoina, ties vaikka ensisyksynä olisi jo pesupaikkakin! =)

Heppe neljäs Forssassa!

Vihdoin Heppe toteutti sen, jota niin kovasti toivoimme; Palkitsi Kristiinan ja taustojensa työn parantamalla 7 sekuntia aikaansa ja ottamalla nelossijan Forssassa! Täydenlähdön tasoituksessa Heppe pääsi lähtemään paalulta, mutta piti itsensä kärkiporukan mukana maaliin asti kaunistellen ennätystään roimasti aikaan 3.00,9x Onnea koko porukalle, erityisesti Kristiinalle ja Heppelle! Tulokset

Hepsiksen kaviopoppoo on siirtynyt kesäaikaan ja ovat kaikki kauniit yöt ulkona. Tosin loimia on vielä heitetty yöksi päälle, aamuyön tunteina lämpötila laskee vielä talvisiin lukemiin miinuksen puolelle. Laiduntotuttelu on jo hyvällä mallilla, Viggo ja Linni laiduntavat kimpassa. Viggon kuntoutusohjelma etenee pikkuhiljaa, apuvoimin, katsotaan miten isoherra alkaa kulkemaan ja toivotaan että takapakkeja ei enää tulisi. Linnikin ohessa tekee töitä, kentällä jumpaten ja peltolenkkiä kävellen. Ponit lenkkeilevät vuorotellen valjaissa ja perähevosena. Dockella alkaa jälkimmäinen olemaan jo haastavaa koska herkulliset ruohotupsut houkuttelevat lähes joka paikassa.