Lukaise tämä äläkä tee niinkuin minä. Ole fiksumpi ja säästyt ehkä monelta harmilta eli pari sanaa asioista jotka kannattaa huomioida ainakin yksityisten välisissä ponikaupoissa. (Pätee myös hevosiin mutta puhutaan nyt poneista, ne kun kohteena tässä tapauksessa olivat.)
Mene aina, aina katsomaan ponia mutta ennen kuin menet, muista kysyä kaikki. Ainakin jos et ehkä ihan huviksesi halua ajella toiselle puolen maata, koti- tai ulko. Kysy onko se käyttöponiksi myytävänä oleva poni ollut milloin viimeksi ajossa (tai ratsastettavana). Starttiponin kohdalla kysy onko sillä voimassa oleva kilpailulupa (ja tarkista se vielä Suomen Hippoksesta) ja kysy tämä vaikka se olisi startannut ja sitä kilpaponina myytäisiin. Kysy, koska jos et ole varsinaisesti kysynyt, ei kertomatta jättäminenkään ole valehtelua. Ja yllättävän helposti monet, ehkä vähän itsestäänkin selvät asiat voivat unohtua myyjältä mainita 🤷🏻♀️ Kysy soittaen tai sähköpostilla, molemmissa on puolensa. Sähköpostista jää jotain mustaa valkoiselle - soittamalla taas on helpompi kommunikoida. Jos meinaat kysellä paljon, soita. Jos pari tiettyä vastausta riittää, ehkä sähköpostikin toimii. Jos myyjä ei vastaa tai ei ehdi missään välissä jutella, siirry eteenpäin sinun ja myyjän ajan säästämiseksi.
Ja taas; Mene katsomaan ponia, aina. Paikanpäällä näet ennenkaikkea ponin elinympäristön ja sen ponin tutussa ympäristössään. Onko se rauhallinen kotonaan, näyttääkö ympäristö siltä että kaikki on kunnossa. Miltä tallin muut hevoset näyttää, miten niitä käsitellään, onko kaikki ok. Jos on, syynää seuraavaksi se poni. Miltä sen yleisilme näyttää? Jos sinulle myydään valmista kilpa- tai käyttöponia, tulisi sen myös siltä näyttää. Jos poni on ihan lihasköyhä, kovin kuiva, oikeasti laiha tai vastaavanlaisesti sairaalloisen lihava, mieti.
Katso ponia liikkeessä. Käynnissä ja ravissa. Harjaa, tunnustele jalat, nostele kaviot. Jos se hyvin kengityksessä toimiva poni on keskellä kesää vielä vanhassa hokkikengässä ja metrin mittaissessa kaviossa, mieti. Ja katso ne hampaatkin. Vanha sanonta “Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista” on tarkoitukseltaan ihan jees mutta elävässä elämässä ei. Katso ne hampaat. Ei riitä että poni näyttää rouskuttavan heinää hyvin, vilkaise silti.
Jos unohdit kysyä milloin sitä toimivaa, treenattua hyväajoista ponia on viimeksi ajettu, älä laita kyytiin omaa tai naapurinkaan lasta vaikka ponia myydäänkin kilttinä lasten opetusponina. Varmin tapa on pyytää myyjää itseään ensin näyttämään ponia malliksi. Joskus nimittäin voi unohtua mainita ettei se poni itseasiassa ole ollut vuoteen valjaissa ja se voi olla alkuun vähän energinen...
Vaikka se sitten kyllä muuten toki onkin kiltti ja hyväajoinen lastenponi. Ainakin joskus ollut. Jos poni on jo paikalle saapuessasi valmiiksi varustettu, saatika jo hikeen asti ajettu, mieti. Katso myös varusteita mitä ponille laitetaan ja kysele tarvittaessa miksi mitäkin. Jos ponia myydään liikennevarmana tai jonkun muun varmana, pyydä että myyjä näyttää. Silloin ponilla on tuttu ihminen kanssaan eikä voida myöhemmin sanoa että ei se kyllä ikinä kotona niin tehnyt, sä vaan jännität itse ja poni hermostuu siitä. Tämähän on kyllä tottakin, melko varmasti poni aluksi kanssasi jännittääkin ja toisinpäin, voi käyttäytyä eri tavoin mutta silloin tiedät itsekin (mikäli poni myyjän kanssa toimi) että se saattaa johtua luottamuspulasta ja siitä omasta jännityksestäsi ja tällöin ongelma ei ole ponissa.
Kysy rohkeasti kaikkea. Kirjoita kotona paperille ylös ettet unohda. Se on kuitenkin sinun ja myyjän etu, että kaupankäynnit joko onnistuvat tai stoppaavat ajoissa. Ja jos kuitenkin käy niin kuin ei pitäisi, eli et mene syystä tai toisesta ponia katsomaan... Ymmärrät ja hyväksyt sen, että se on aina - aina riski. Ponin osto on toki aina oma riskinsä joka tapauksessa, mutta näkemättä ostaminen nostaa sen riskin ihan omanlaiselle uhkapelitasolle. Tällöin luotat vain kuulemaasi ja ehkä näkemiisi hyvin onnistuneihin söpöihin valokuviin sekä videoihin, jotka on kuvattu ehkä pari vuotta sitten... Nykypäivänä on niin helppoa ottaa videonpätkää kännykällä ja lähettää se vaikka whatsapilla. Varmista siis että video on tältä aikakaudelta, kerro mitä haluat nähdä. Ehkä jotain sellaista jonka näkisit jos paikanpäälle menisit. Ehkä ne hampaatkin. Jos tämä ei onnistu tai saamasi videot on selkeästi viime talvelta ja nyt on kesä, tai vähintäänkin muuten puoli pimeässä kuvattuja, pyydä uusia. Jos et niitä saa, suosittelen ehkä jatkamaan ponin etsintää. Ja vaikka teillä olisi yhteisiä tuttuja, vaikka poni olisi ollut loistava suorituksissaan, vaikka myyjällä on jo pitkä hevostausta ja vaikka poni olisi miten rakas ja tärkeä omakasvatti"lapsi" hänelle, puheet on aina puheita. Ne voi olla totta tai ne voi olla olematta totta.
Paljonhan tehdään kauppaa näkemättä hevosia ja poneja, monesti ne ovat joko kalliita kilpahevosia - tai "postimyyntihevosia", mutta monesti tätä kauppaa tekevät tietävät mitä tekevät ja heillä on usein joku varaplääni, suhteita tai ylimääräisiä toimintatonneja taskussa. Sanonta "halvalla ei hyvää saa" ei tarkoita sitä että kalliimmallakaan saisi. Tosin jos ostat 10.000€ ponin tai hevosen, on sinulla luultavasti jo sen verran pätäkkää kertynyt säilöön että voit lähteä tarvittaessa vaikka oikeuteen oikeutta pieleen menneistä kaupoista penäämään. Jos kuitenkin jostain ihmeen syystä olet vieläkin vakuuttunut myyjän rehellisyydestä näkemättä ponia, muista aina että asioissa voi olla näkemyseroja. Vaikka sinä koet jonkun asian isona, ei tarkoita sitä että myyjä olisi kokenut. Kuten vaikka sen, että hampaat on suussa aivan vinksinvonksin.
Ostotarkastus klinikalla kuvineen on aika hyvä juttu. Se maksaa joitakin satasia mutta silloin saat jo varsin hyvää faktaa ponin terveydentilasta jota ei aina ihan silmillä ulospäin näe. Silloin voit säästyä monelta murheelta, pettymykseltä ja vielä suuremmilta rahanmenoilta. Äläkä sorru ajatukseen ettei edulliselle ponille kannata ostotarkastusta teettää. Se edullinenkin poni voi olla siinä kunnossa että kauppojen jälkeen sinulla voi olla poni jolla et tee mitään. Tai joudut ehkä laittamaan paljon rahaa hoitoihin tai jopa saattelemaan taivaslaitumille ja lopulta olet taas samassa pisteessä etsimässä ponia, sen edullisenkin ponin kauppahintaa kuluineen köyhempänä... Minähän en mennyt Viliä ja Disseä katsomaan koska oli niin vaikea järkätä parin päivän poissaolo täältä kotoa reissuun. Mut kunpa oisin sen ostotarkin teettänyt... On jo ehkä epärealistista löytää täysin tervettä ponia, mutta on asioita joiden kanssa voi mainiosti elää täyttä elämää, ja sitten on asioita jotka jo oleellisesti vaikuttavat ponin elämänlaatuun ja käyttöön. Eläinlääkärin tarkastus kuvineen antaa tästä jo erinomaista osviittaa. Ja jos aiot ponin vakuuttaa, tämä tarkastus toiminee myös vakuutuksen pohjana. Jos taas ostat ponin otattamatta röntgenkuvia ja niistä löytyykin painava syy, vaikkapa se nivelrikko, jota terveenä myyty poni jo tullessaan ontui, vakuutus vetää kaikki korvausvelvollisuudet asian tiimoilta pois.
Mikä sitten on tarpeeksi painava syy perua kauppa? Yllättävän moni uskoo että vaikkapa se pitkäaikainen, hoitamaton kuvissa oston jälkeen paljastunut nivelrikko. Vaiva joka ponissa on ollut täysin varmasti jo ostohetkellä, vaiva joka estää tai selkeästi vaikuttaa käyttöön johon poni on myyty kauppakirjankin mukaan. Kyllä, olisihan se, mutta jos myyjä ei suostu kauppaa purkamaan ja kieltää kaiken vastuunsa, on ainoa vaihtoehto mennä oikeuteen ja toivoa että oikeus toteutuu. Eihän sitä pitäisi joutua toivomaan mutta näin se vain menee. Ei ehkä riitä että sinulle on myyty jotain muuta mitä ostit - vaan olet myös itse hölmö kun uskoit ja luotit.
Ohjeistus oli ettei alle 10.000€ ponista tai hevosesta kannata oikeuteen lähteä. Ei vaikka sinulla olisi oikeusturvakin, sekin voi loppua kesken ja vakuutuksien tulkinta on ainakin sellainen ettei tiedä miten lopulta käy. Oikeusprosessi on pitkä ja tulkinnat voivat olla yllättäviä. Ilman oikeudenkäyntiä ja ratkaisua myyjä taas todellakin voi kieltäytyä kaikesta vastuustaan - vaikka sinulla on eläinlääkärin lausunnot ja todistukset, aukottomat röntgenkuvat, kauppakirjassa maininnat ehdoista. Niin kauan kuin et ole valmis viemään asiaa oikeuden punnittavaksi, olet omillasi. Mitäs uskoit ja ostit. Asia tuntuu kääntyvänkin enemmän moitteena sinulle, rehellisyydestä viis. Kun huomaat tehneesi kaupat ihan jostain muusta mistä luulit, tulee ensin paikalle epäusko. Uskottelet itsellesi että asia vielä järjestyy. Ja vielä kun klinikalla paljastuu karu todellisuus, uskot edelleen että asia järjestyy. Tottakai! Sovitellen ihan varmasti. Sitten huomaat ettei homma etene ja yhteydenottojasi vältellään, uskot vielä oikeuteen ja otat ehkä asianajajan. Varsinkin jos olet ostanut ja maksanut kohteesta kilpaponin hinnan. Kaikki muutkin ovat samaa mieltä; Tietysti kauppa puretaan! Lopulta tilanne on se että myyjän asianajaja ilmoittaa että myyjä on kertonut myyneensä terveen ponin ja pitkälle edennyt, kuvissa näkyvä hoitamaton nivelrikko on tullut kuljetuksen aikana tai ehkä ostajan luona parissa viikossa, eikä myyjä vastaa enää yhteydenottoihin. Tässä kohtaa sitten ainoa vaihtoehto on haastaa myyjä oikeuteen mutta kun et ostanut kuitenkaan ihan kymppitonnin ponia, vaikka koko tapauksen kaikkine lopullisine kuluineen alkoi siltä melkein tuntua, on parempi jatkaa eteenpäin vaikka se vaikeaa voi ollakin, miten ihmeessä vääryys voikin voittaa!
Nämä vinkit perustuvat tositarinoihin pitkältä poninetsintämatkalta, loppuen toistaiseksi amatöörimäiseen virheeseen, sellaiseen joka olisi jo tässä vaiheessa omaa ammattitaitoa ja kokemusta pitänyt osata välttää. Valtava määrä pettymystä, menetettyä rahaa ja aikaa. Iso kolaus luottamukseen mutta jotain hyvääkin. Ponit ovat sentään onneksi kilttejä ja hyvin sympaattisia, hyvin opetettujakin. Ne ovat tehneet jo pesän kaikkien sydämiin. Ajan kanssa se katkeruus - joka koko kaupasta nousi, tasoittuu pois vaikka se toisinaan vaikealta vääryyden takia tuntuukin. Oppi, kokemus ja tietoisuus tapahtuneesta kuitenkin pysyy eikä unohdu.
Vilin todella huono ennuste saatiin vähän paremmaksi, vaivaa hoidetaan aktiivisesti ja klinikalta on hoitojen jälkeen ohjeistettu tekemään sopivaa työtä ponin voinnin mukaan. Nivelrikkohan ei koskaan parane mutta toivotaan ettei se myöskään nyt kovasti etenisi. Pauskille suunniteltua ratakaveria Vilistä ei kuitenkaan koskaan tullut, eikä se pysty ottamaan eläköityvien Docken ja Leffin työsarkaa itselleen kuten piti. Tällainen luonnollisesti vaikeuttaa pienen ponikoulun toimintaa oleellisesti. Varsinais-Suomen Poniraviliigan Disse-russi oli kovin laiha, sillä oli anemia, matoja, posket rikki hammaspiikeistä ja kaviot hoitamatta... Nämä siis myytiin terveinä kilpa- ja käyttöponeina sekä luonnollisesti niiden hintaisena. Toivottavasti näistä kokemuksista on muille jotain apua ja ajatusta ponikauppoihin. Tämä oli eka täysin mönkään mennyt kauppa ja peiliinhän tässä saa kyllä katsoa, mitäs uskoin. Muut kaupat on sujuneet hyvin, vailla ongelmia. On käyty katsomassa ja tiedetty mitä on ostettu. Lyhyesti siis vielä vinkkinä ponikauppaan; Älä luota. ole realisti. Tutki, kysele ja teetä se ostotarkastus! Niin ja katso ne hampaat. Muutoin voit yllättyä myöhemmin... Tsemppiä ja hyviä kauppoja - jos tunnet tarvitsevasi ajatuksia, heitä viestiä.Voidaan ainakin miettiä näitä mitä ei kannata tehdä ... ;)
Komentáře