Lukaise nämä äläkä tee niinkuin minä. Ole fiksumpi ja säästyt ehkä monelta harmilta, eli pari sanaa asioista jotka kannattaa huomioida ainakin yksityisten välisissä ponikaupoissa. (Pätee myös hevosiin, mutta puhutaan nyt poneista, ne kun kohteena tässä tapauksessa olivat.)
Mene aina, aina! katsomaan ponia, mutta ennen kuin menet, muista kysyä kaikki. Ainakin jos et ehkä ihan huviksesi halua ajella toiselle puolen kotimaata. Kysy onko se käyttöponiksi myytävänä oleva poni ollut milloin viimeksi ajossa. Starttiponin kohdalla kysy onko sillä voimassa oleva kilpailulupa (tai tarkista se vaikka Suomen Hippoksesta) ja kysy, vaikka se olisi startannut ja sitä kilpaponina myytäisiin. Kysy, koska jos et ole varsinaisesti kysynyt, ei kertomatta jättäminenkään ole valehtelua, ja yllättävän helposti edellämainitunkaltaiset, ehkä vähän itsestään selvänäkin pitämäsi asiat voivat unohtua myyjältä mainita. Kysy soittaen tai sähköpostilla, molemmissa on puolensa. Sähköpostista jää jotain mustaa valkoiselle - soittamalla taas on helpompi kommunikoida. Jos meinaat kysellä paljon, soita. Jos pari tiettyä vastausta riittää, ehkä sähköpostikin toimii. Jos myyjä ei vastaa tai ei ehdi missään välissä jutella, siirry eteenpäin sinun ja myyjän ajan säästämiseksi.
Ja taas; Mene katsomaan ponia, aina. Paikanpäällä näet ennenkaikkea ponin elinympäristön ja ponin tutussa ympäristössään. Onko se rauhallinen kotonaan, näyttääkö ympäristö siltä että kaikki on kunnossa. Miltä tallin muut hevoset näyttää, miten niitä käsitellään, onko kaikki ok. Jos on, syynää seuraavaksi itse poni. Miltä sen yleisilme näyttää? Jos sinulle myydään valmista kilpa- tai käyttöponia, tulisi se siltä myös näyttää. Jos poni on kovin lihasköyhä, kuiva, oikeasti laiha tai vastaavanlaisesti sairaalloisen lihava, mieti.
Katso ponia liikkeessä, käynnissä ja ravissa. Harjaa, tunnustele jalat, nostele kaviot. Jos se hyvin kengityksessä toimiva poni on kesällä vielä metrinmittaisessa kaviossa ja vanhassa hokkikengässä, mieti. Ja Katso ne hampaat! Vanha sanonta “Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista” on tarkoitukseltaan ihan jees, mutta elävässä elämässä ei. Katso ne hampaatkin. Ei riitä että poni näyttää rouskuttavan heinää hyvin, vilkaise silti.
Jos unohdit kysyä milloin sitä toimivaa, treenattua hyväajoista ponia on viimeksi ajettu, älä laita kyytiin omaa tai naapurinkaan lasta, vaikka ponia myydäänkin kilttinä lasten opetusponina. Varmin tapa on pyytää myyjää itseään ensin näyttämään ponia malliksi. Joskus nimittäin voi unohtua mainita ettei se poni itseasiassa ole ollut vuoteen valjaissa ja se voi olla alkuun vähän energinen... Vaikka se sitten kyllä muuten toki onkin kiltti ja hyväajoinen lastenponi. Ainakin ollut joskus. Jos poni on jo paikalle saapuessasi valmiiksi varustettu, saatika jo hikeen asti ajettu, mieti. Katso myös varusteita mitä ponille laitetaan ja kysele tarvittaessa miksi mitäkin. Jos ponia myydään liikennevarmana tai jonkun muun varmana, pyydä että myyjä näyttää. Silloin ponilla on tuttu ihminen kanssaan, eikä voida myöhemmin sanoaa että ei se kyllä ikinä kotona niin tehnyt, sä vain jännität itse ja poni hermostuu siitä. Tosin tämähän on kyllä totta, melko varmasti poni aluksi kanssasi jännittääkin ja voi käyttäytyä eri tavoin, mutta silloin tiedät itsekin (mikäli poni myyjän kanssa toimi) että se saattaa johtua luottamuspulasta ja siitä omasta jännityksestäsi ja tällöinhän ongelma ei ole ponissa.
Kysy rohkeasti kaikkea. Kirjoita vaikka paperille kotona ylös ettet unohda. Se on kuitenkin sinun ja myyjän etu, että kaupankäynnit joko onnistuvat tai stoppaavat ajoissa. Ja jos kuitenkin käy niin kuin ei pitäisi, eli et mene syystä tai toisesta ponia katsomaan... Ymmärrät ja hyväksyt sen, että se on aina - aina riski. Ponin osto on toki aina oma riskinsä, mutta näkemättä ostaminen nostaa sen riskin ihan omanlaiselle uhkapelitasolle. Tällöin luotat vain kuulemaasi ja ehkä näkemiisi hyvin onnistuneihin söpöihin valokuviin... Ja vaikka teillä olisi yhteisiä tuttuja, vaikka poni olisi ollut loistava suorituksissaan, vaikka myyjällä on jo pitkä hevostausta ja vaikka poni olisi miten rakas ja tärkeä omakasvatti"lapsi" - lässynlää, kuulet vain myyjän myyntipuheen.
Paljonhan tehdään kauppaa näkemättä hevosia ja poneja, monesti ne ovat joko kalliita kilpahevosia - tai "postimyyntihevosia", mutta monesti tätä kauppaa tekevät tietävät mitä tekevät ja heillä on usein joku varaplääni, suhteita tai ylimääräisiä toimintatonneja aina taskussa. Sanonta "halvalla ei hyvää saa" ei tarkoita sitä että kalliimmallakaan saisi. Tosin jos ostat 10.000€ ponin tai hevosen, on sinulla luultavasti jo sen verran pätäkkää kertynyt säilöön, että voit lähteä tarvittaessa vaikka oikeuteen oikeutta pieleen menneistä kaupoista penäämään. Pyydä myyjältä aina UUSIA videoita ja kuvia. Nykypäivänä on niin helppoa ottaa videonpätkä kännykällä ja lähettää se vaikka whatsapilla. Kerro mitä haluat nähdä. Suosittelen että haluat nähdä lähes sen kaiken ponista jonka näkisit jos paikanpäälle menisit. Myös ne hampaat. Jos tämä ei onnistu tai saamasi videot on selkeästi viime talvelta tai vähintäänkin muuten puoli pimeässä kuvattuja, pyydä uusia. Jos et niitä saa, suosittelen ehkä jatkamaan ponin etsintää. Jos kuitenkin jostain ihmeen syystä olet vieläkin vakuuttunut myyjän rehellisyydestä näkemättä ponia, muista aina että asioissa voi olla näkemyseroja. Vaikka sinä koet jonkun asian isona, ei tarkoita sitä että myyjä olisi kokenut. Kuten vaikka sen, että hampaat on suussa aivan vinksinvonksin.
Lopuksi vielä vahvasti suosittelen että teetät ponille ostotarkastuksen klinikalla kuvineen. Se maksaa joitakin satasia mutta silloin saat jo varsin hyvää faktaa ponin terveydentilasta, jota ei välttämättä aina ihan silmillä ulospäin näe. Silloin voit säästyä monelta murheelta, pettymykseltä ja vielä suuremmilta rahanmenoilta. Äläkä sorru ajatukseen ettei edulliselle ponille kannata ostotarkastusta teettää. Se edullinenkin poni voi olla siinä kunnossa, että kauppojen jälkeen sinulla voi olla poni jolla et tee mitään. Joudut ehkä laittamaan paljon rahaa hoitoihin tai jopa saattelemaan taivaslaitumille, ja lopulta olet taas samassa pisteessä etsimässä ponia, edullisenkin ponin kauppahintaa kuluineen köyhempänä. On ehkä epärealistista löytää täysin tervettä kilpaponin uraa tehnyttä oppikonkaria, mutta on asioita joiden kanssa voi mainiosti elää täyttä elämää (kuten sen pitäisi olla) - ja on asioita jotka jo oleellisesti vaikuttavat ponin elämään ja käyttöön. Eläinlääkärin tarkastus kuvineen antaa tästä jo erinomaista osviittaa. Ja jos aiot ponin vakuuttaa, tämä tarkastus toiminee myös vakuutuksen pohjana. Jos taas ostat ponin otattamatta röntgenkuvia ja niistä löytyykin painava syy, vaikkapa nivelrikko jota terveenä myyty poni jo tullessaan ontui, vakuutus vetää kaikki korvausvelvollisuudet asian tiimoilta pois.
Mikä sitten on tarpeeksi painava syy perua kauppa? Yllättävän moni uskoo että vaikkapa se pitkäaikainen, hoitamaton kuvissa oston jälkeen paljastunut nivelrikko. Vaiva joka ponissa on ollut täysin varmasti jo ostohetkellä, vaiva joka estää tai selkeästi vaikuttaa käyttöön johon poni on myyty kauppakirjankin mukaan. Kyllä, olisihan se, mutta jos myyjä ei suostu kauppaa purkamaan ja kieltää kaiken vastuunsa, on ainoa vaihtoehto mennä oikeuteen ja toivoa että oikeus toteutuu. Eihän sitä pitäisi joutua toivomaan, mutta näin se vain menee. Ei ehkä riitä että sinulle on myyty jotain muuta mitä ostit - vaan olet myös itse hölmö kun uskoit ja luotit. Faktat on ainoa totuus. Ehkä.
Ohjeistus oli ettei alle 10.000€ ponista tai hevosesta kannata oikeuteen lähteä. Ei vaikka sinulla olisi oikeusturvakin, sekin voi loppua kesken ja vakuutuksien tulkinta on ainakin sellainen ettei tiedä miten lopulta käy. Oikeusprosessi on pitkä ja tulkinnat voivat olla yllättäviä. Ilman oikeudenkäyntiä myyjä taas todellakin voi kieltäytyä kaikesta vastuustaan - vaikka sinulla on eläinlääkärin lausunnot ja todistukset, aukottomat röntgenkuvat, kauppakirjassa maininnat ehdoista. Niin kauan kuin et ole valmis viemään asiaa oikeuden punnittavaksi, olet omillasi. Mitäs uskoit ja ostit. Asia tuntuu kääntyvänkin enemmän moitteena sinulle, rehellisyydestä viis. Kun huomaat tehneesi kaupat ihan jostain muusta mistä luulit, tulee ensin paikalle epäusko. Uskottelet itsellesi että asia vielä järjestyy, ja kun klinikalla sitten paljastuu karu todellisuus, uskot edelleen että asia järjestyy. Tottakai! Sovitellen ihan varmasti. Sitten huomaat ettei homma etene ja yhteydenottojasi vältellään, uskot vielä oikeuteen ja otat ehkä asianajajan. Varsinkin jos olet ostanut ja maksanut kohteesta kilpaponin hinnan. Kaikki muutkin ovat samaa mieltä; Tietysti kauppa puretaan! Lopulta tilanne on se että myyjän asianajaja ilmoittaa että myyjä on myynyt terveen ponin ja pitkälle edennyt kuvissa näkyvä hoitamaton nivelrikko on tullut kuljetuksen aikana tai ostajan luona parissa viikossa, eikä vastaa enää yhteydenottoihin. Tässä kohtaa sitten ainoa vaihtoehto on haastaa myyjä oikeuteen, mutta kun et ostanut kuitenkaan ihan kymppitonnin ponia, vaikka koko tapauksen kaikkine lopullisine kuluineen alkoi siltä melkein tuntua, on parempi jatkaa eteenpäin vaikka se vaikeaa voi ollakin, miten ihmeessä vääryys voikin voittaa.
Nämä vinkit perustuvat tositarinaan pitkältä poninetsintämatkalta, ja lopulta amatöörimäiseen virheeseen, joka olisi jo tässä vaiheessa omaa kokemusta pitänyt osata välttää. Valtava määrä pettymystä, menetettyä rahaa ja aikaa, iso kolaus luottamukseen mutta jotain hyvääkin. Vuoden vaihteessa tulleet ponit ovat sentään onneksi kilttejä ja hyvin sympaattisia, hyvin opetettuja. Ne ovat tehneet jo pesän kaikkien sydämiin ja ajan kanssa se katkeruus - joka koko kaupasta nousi, tasoittuu pois vaikka se toisinaan vaikealta vääryyden takia tuntuukin. Oppi, kokemus ja tietoisuus tapahtuneesta kuitenkin pysyy eikä unohdu. Ja tehty mikä tehty.
Viliä on klinikalla Tampereella lääkitty, vaivaa hoidetaan aktiivisesti ja klinikalta on ohjeistettu tekemään kevyttä työtä voinnin mukaan. Nivelrikkohan ei koskaan parane, mutta toivotaan ettei se myöskään nyt etenisi kovasti. Pauskille suunniteltua ratakaveria Vilistä ei kuitenkaan koskaan tule, eikä se pysty ottamaan eläköityvien Docken ja Leffin työsarkaa itselleen kuten piti. Tämä luonnollisesti luo pieniä varjoja ponikoulun toimintaan. Varsinais-Suomen Poniraviliigan Disse-russi jatkaa kuntoutumista siitä jota se oli tullessaan, huonokuntoisena. Se oli kovin laiha, sillä oli anemia ja posket rikki hammaspiikeistä. Onneksi se lähti nopeasti kuntoutumaan, joskin toki vanhemmalla ponilla kestää päästä jälleen hyvään lihaskuntoon. Näillä kuitenkin mennään nyt eikä mietitä liian pitkälle. Ehkä se on aika kuitenkin ottaa jo vuosia sitten saamistani vinkeistä vaari ja ostaa seuraavaksi se varsa kasvamaan mitä parhaimmaksi ponikouluponiksi konkariemme kanssa!
Toivottavasti tästä kokemuksesta on muille jotain apua ja ajatusta ponikauppoihin. Tämä oli meidän eka täysin mönkään mennyt kauppa ja peiliinhän tässä saa kyllä myös katsoa. Muut kaupat on sujuneet hyvin, vailla ongelmia. Lyhyesti siis vielä vinkkinä ponikauppaan; Älä luota. ole realisti. Tutki, kysele ja teetä se ostotarkastus! Niin ja katso ne hampaat. Muutoin voit yllättyä myöhemmin... Tsemppiä ja hyviä kauppoja - jos tunnet tarvitsevasi ajatuksia tueksi, autan mielelläni! Voin ainakin kertoa mitä ei kannata tehdä ... ;)
